Turha tässä hirveästi sensuroimaan: VALO oli juuri niin veemäinen vastus kuin se voi parhaimmillaan olla. Kokeneet pelimiehet (kenttäpelaajien keski-ikä: 34 vuotta) kuittailivat joka tilanteesta ja mikä tärkeintä käyttivät hyvin käsiä ottaen GFT-pelureilta vauhdin pois. GFT:n liike oli muutenkin koko ottelun ajan väkinäistä ja huonoa, jos sitä vertasi viikon takaiseen. Irtonaisuus puuttui. Tärkein elementti mikä GFT:n pelistä puuttui oli kuitenkin peli-ilo. Ei osattu pitää hauskaa kankeiden kustannuksella. "Ylivoimapeli" oli kauden parasta, muutamaa mokaa lukuunottamatta, ja vain VALO:n maalivahti Markku Lappalainen esti Veturit tappiolta. Joka tapauksessa nousu 6-3 -maalin jälkeen tasoihin oli hieno osoitus joukkueen henkisestä vahvuudesta. GFT:n maalivahdille Juha-Pekka Pantsulle ottelu oli vaikea, koska tilanteita tuli melko harvakseltaan, mutta kun kokenut vastustaja paikan sai niin se käytti ne hyvin hyödykseen. Kaikki kunnia voitosta Vantaan Vetureille -he olivat asenteeltaan ottelussa, jossa ei heille ollut panosta kuin kunnia, yllättävän hyviä.

Joka tapauksessa ottelu oli erinomaista viihdettä ja tarjoili futsalia kaikilla mausteilla. Osa yleisöstä jopa poistui 4 minuuttia ennen loppua, kun luulivat ottelun ratkenneen. Viimeisen vajaan 2 minuutin aikana tehtiin 4 maalia. Futsalia parhaimmillaan -lopussa jännityksen kentällä pystyi aistimaan katsomon yläriville asti. Pohjoismainen futsal-seminaari sai siis katseltavaa joka silmäparille, jotka varmasti pysyivät auki vaikka kyseessä oli myöhäisottelu. Liiga jatkuu GFT:n osalta lauantaina Ruutupaitoja vastaan. Silloin panoksena on hopeamitalit.
-PO-