Kultaisten kokoonpanosta jäi viime hetkillä pois Teemu Jaakkola sekä Espoonlahden parketin kruunaamaton futsalkingi Janne Rantala. Lisäksi loukkaantumisesta juuri toipuneen maalivahti Mikko Haapasen pelivire oli arvoitus, mutta niin vain hän nappasi vyölleen yhden futsaltähden hyvästä pelistä. Päävalmentaja Antti Lehtinen sai kasattua baanalle kaksi kentällistä, jotka olivat tällä kertaa pelillisesti tasavahvoja. Pisteet ja kunnian keräsi kuitenkin ketju: Ville Sihvonen-Risto Salmi-Jani Modig-Timo Lumivaara. Sihvonen puhkui peli-iloa, teki valtavasti duunia sekä keskusteli kaikkien kanssa (myös yleisön). Kapteeni Modig hoiti tonttinsa (1+0). Lumivaara (0+2) oli palannut lumileiriltä hyökkäykseen, toi maalinälkää ja tällä kertaa myös suoraviivaisuutta GFT:n hyökkäyspeliin. Kentän ylivoimainen keisari oli silti Risto “Kettu” Salmi. Kumpaakin suuntaan 1+9 eli kympin ottelu. Ja jotain maagista, lähes zidanemaista on Ketun tavassa pitää ja käsitellä palloa. Ei hätä. Ei menetä. Helppoa. Yksinkertaista. Kaksi kertaa kettumaisesti karat pussiin ja kerran pitkä kuljetusliike ja tyhjiin tarjoilu. Jos joukkueessa olisi 8 kettua, pallonhallintaprosentti olisi yli 88. Viime kauteen verrattuna Tervarit oli todella pessyt kasvonsa isosti, tervannut tossut pitäviksi ja esiintyi vahvasti lähes koko 40 minuuttia. Jani Paanasen koutsaama ryhmä taistelee mitaleista kauden loppuun asti, jos vain kovalevyt pysyvät kasassa. -PO-