Odotettu ottelu oli jälleen, nojaa, hyvä, mutta ei mikään loistava futsalottelu. Tosin todella tunnerikas, mutta hieman sähläysottelu. Ainakin GFT:lle tuli karmiva määrä aivan perusvirheitä. Koko syksyn loistanut Henrik Henrikssonkin oli jättänyt tähtensä luultavasti joulukuuseen, koska esim. aloituksen jälkeen edes normaali sisäteräsyöttö ei osunut oman pelaajan lapaan. Kultaisista omalle tasolleen pääsi ehkä ainoastaan Ville Sihvonen, joka yritti omalla esimerkillään näyttää miten futsalissa puolustetaan. Kahdella kentällisellä pelannut GFT olisi kaivannut rutkasti parempaa koko joukkueen puolustuspelaamista, jotta ottelu olisi voitu voittaa. Ja tosiasiahan on, että jos itse on huono, niin luultavasti vastustaja on ollut hyvä.

Ja Ilves oli tänään tuttu Ilves. Vahvat vääntäjät Terho ja Lottonen näyttivät ilvesläisille esimerkkiä puolustamisesta kun voittivat lähes jokaisen kaksinkamppailun ja blokkasivat yhteensä n. 20 laukausta.

Oma osuutensa oli ujosti viheltäneellä tuomariparilla, joka oli kiihkeään peliin yksinkertaisesti liian kokematon. Miesmäisesti he kestivät kuitenkin heihin kohdistuneen aiheellisen kritiikin (pääosin GFT-pelaajilta), eivätkä alkaneet laputtamaan (kuin kerran), vaikka lisäaihetta olisi ollut. Aiheesta tullut törkeä kielenkäyttö kuului nimittäin katsomon perukoille asti. Tuomariparilta puuttui ennen kaikkea rohkeutta puuttua rikkeisiin ja jos jotain vihellettiin, niin vaparissa pallo vietiin aivan väärään paikkaan (pari metriä kauemmaksi maalista). Vaikka 0-3 -maali tuli räikeestä tuomarivirheestä, niin missään nimessä ottelu ei tuomareihin kuitenkaan ratkennut. Sääli vain, että GFT alkoi pelaamaan tuomarilinjan mukaisesti liian myöhään. EM-kisoista tutut selkään tömäyttämiset, repimällä vauhdin pois ottamiset ja pallolliseen kohdistuneet liukumiset olivat sallittuja. Tuomarilinja laski pelin tasoa ja viihteellisyyttä.

Ensimmäinen maali syntyi hieman onnekkaasti karapallosta, toinen järkyttävän syöttövirheen takia, jonka Ilveksen Petteri Saukoniemi hyödynsi todella tyylikkäästi. Kolmas jo mainittiikin ja jossa 3 vs.1 -hyökkäys päätettiin kuin suoraan futsaloppikirjasta. Neljännessä heppoinen pyörähdys kulmassa ja upea syöttö takatolpalle, jonne oikea aikainen juoksu, pam! Ensimmäistä lukuun ottamatta ei GFT:n maalivahti Mikko Haapanen voinut maaleille mitään. Kaksi viimeistä tehtiin tyhjään GFT-maaliin, ensimmäinen taidokkaasti Olli-Pekka Toikkosen ja toinen onnekkaasti kentän parhaimman pelaajan, Ilveksen maalivahdin, Jussi Lahtisen tossusta. GFT voitti tänään sentään `ylivoima`-pelaamisen 3-2, vaikka sekin oli hieman sekavaa. Kokemusta olisi tarvittu, johon kuumeinen Janne Rantala olisi voinut olla vastaus. Se jossittelusta ja tappiotekosyiden etsimisestä. Ilahduttavaa oli yleisömäärä -yli sata katsojaa. Koko GFT:n joukkue varmasti toivoo, että sama väkimäärä saadaan myös kahteen viimeiseen kotipeliin 19.1. VALOa ja 9.2. PoPaa vastaan. Näyttöhaluja luultavasti löytyy
-PO-