Erittäin hieno palloilutapahtuma tarjosi rutkasti kokemuksia täpötäyden (arvio 300 hlöä) Leppävaaran urheiluhallin katsojalle. Tunnelma oli GFT:n kotiotteluhistorian paras ja ottelun käsikirjoituksesta muodostui aivan loistava. Nähtiin myös kahden hieman eri tyylillä pelaavan joukkueen tiukka ja ehkä hieman epäurheilijamainenkin ottelu. Popalaiset pyrkivät maalintekoon paljon suoraviivaisemmin kuin kultaiset ja käyttivät paljon energiaa myös psyykkaamiseen. Jatkuva jenkin jauhanta kohdistui varsinkin GFT:n kuljetuskoneisiin eli Jani Modigiin, Henrik Henrikssoniin sekä Panu Autioon. Niinpä -jokainen teki maalin mieheen, joten ehkäpä taktiikka ei onnistunut. Taktiikkaa tai ei, niin näytti myös siltä että koko ottelun ajan raavas porilainen mies kaatui kovin helposti ja näyttävästi oman huudon sekä vaihtopenkkiläisten säestyksellä. Sääntöuudistus, jossa näistä kuolevista joutsenista rangaistaisiin kumulatiivisellä virheellä, voisi kitkeä tämän ärsyttävän pelityylin. Nämä kaikki tekijät loivat kiihkeän tunnelman, jonka sähkön jokainen paikalla olija pystyi aistimaan tossuissaan.

Maalipaikkojen valossa ottelu oli todella tasainen ja runsas. “Finaali”-otteluksi myös mielettömän vauhdikas sekä jännittävä. PoPa oli alussa vaarallisempi, mutta GFT:n maalivahti Matias “Titaani” Sarelius torjui taidolla ja tuurilla. Avausmaali näki loistelampun, kun kentällinen Sihvonen-Modig-Henriksson-Lumivaara sahasi popalaiset pölkkypinoon ja kippari Modig sai sijoittaa pallon liiteriin. Toinen maali syntyi Panu Aution esityön jälkeen, jossa hän nappasi irtopallon hyökkäyspäässä, hassutti yhden vastustajan ja siirsi pallon maalin eteen Sixten Björkstrandille. Maalipensseli Sixtenistä on kehittynyt todella hyvä sentteri GFT:lle kauden vanhetessa. Vahvana pelaajana hän viihtyy näissä fyysisissä kärkimatseissa ja pystyy hyvin pitäämään sekä suojaamaan palloa hyökkäyspäässä. Myös viimeistely on ollut viime peleissä jäätävää. 2-0 -tilanteessa GFT:llä oli muutamia maukkaita maalipaikkoja ja erään paraatitorjunnan jälkeen popalaisten maalivahti Juha Ojanperä huusikin omilleen: “Hä, mikä ny o !” (vastaus: GFT vei ja PoPa vaikeroi). Ensimmäisen puoliajan lopussa PoPa sai painetta GFT:n maalille sillä seurauksella, että erotuomari Juha “yli 100 matsia(!)” Sjöblom tuomitsi 6. metrin rangaistuspotkun täysin aiheesta.

Toisella puoliajalla jännitysnäytelmä jatkui ja pidot vain paranivat. Kymppipaitaisen Henrik Henrikssonin 3-1 -maaliin tuli ainakin yhtä komea volleymaalikavennus vain 14. sekuntia myöhemmin. Ajassa 29:38 Jani Modig kaadettiin takaapäin kahdella kädellä täysin tahallisesti Jaakko “Lämmin” Laitisen toimesta. Tilanteessa oli 3 vs. 1 hyökkäys popalaisten kenttäpuoliskolla. Futsalissa tämä tarkoittaa todella hyvää maalipaikkaa -lähes varmaa maalia, jos se vain pelataan fiksusti. Laitinen rukoili varoitusta ja saikin sen. Tästä tuomiosta GFT:n oma peli sekosi (pitkästä aikaa) seuraavaksi viideksi minuutiksi. PoPa karkasi 4-3 -johtoon, eikä kultaisilla kulkenut. Kello tikitti jo 35:09, kunnes Risto Salmi toi kärsätuikkauksellaan GFT:n otteluun taas mukaan. Päävalmentaja Lehtinen otti aikalisän ja “pakkovoiton” takia Titaani Sarelius jätettiin rannalle, joten pelastusliivimieheksi tuli Panu Autio. Taputusten tahdittama GFT-karuselli päättyi tylysti, kun 50-60 kamppailutilanteessa GFT:n Henrik Henriksson sukitti PoPan Jarkko Reinikkaa. Titaania taas maalinsuulle ja pallon taakse kympille PoPan taistelutahdon ilmentymä, Vesa Lamminen. Timanttinen tuplatorjunta ja jälleen rytmikkäät taputukset käyntiin. Pallo liikkui vikkelään, se pelattiin Risto Salmelle, jonka viekas syöttö tavoitti Panu Aution, joka täräytti vihreän kuulan 7. metristä voimalla nuottaan. Kotiyleisö repesi riemuun ja lopun kultainen kesti, joten Suomen mestaruudesta tarrasi tällä hetkellä kiinni gefti. Liigaa on kuitenkin pelaamatta vielä yksi ottelukierros ja vastassa on vuoden 2006 Suomen mestarit, Mad Max Valkeakoskella. Tästäkin ottelusta GFT:lle kelpaa vain voitto, muuten PoPa karauttaa ohi.

Loppuun hyvin tankanneen vaaleansinipaitaisen futsalfanin kommentti: “Oli tää silti, lopputuloksesta huolimatta, paras matsi mitä mä oon nähnyt”. Myös varttuneemman espoolaiskatsojan kommentti: “Tämä oli parasta viihdettä, mitä Leppävaarassa on ikinä nähty. Aivan huippu urheiluviihdettä”.

Tuote on siis valmis, nyt tarvitaan vain taustatekijöitä, myyjiä ja isoja panostuksia, niin suomifudiskin nousee, kun futsal lyö läpi suuren yleisön tietoisuuteen. Tämä lause olisi ison kirjan arvoinen, mutta näin se on.
-PO-