Vai kultaisten hyökkäys ruosteessa? Futsalissa yhdellä maalilla on yleensä vaikea voittaa ja niin kävi myös lauantai-illan tiukassa väännössä. Vääntö oli rehti, eikä pelaajien osalta vilunkipeliä nähty. Nähtiin kuitenkin hyvä, mutta ennakko-odotuksista poiketen ei mikään huippumatsi. Paremmin maalitonttinsa paaluttanut jengi voitti ansaitusti.

Koko ottelun juoni: kvartetti Panu Autio-Jani Modig-Janne Rantala- Risto Salmi pyöritti pelin TPK-päätyyn ja päädyssä, mutta turkulaispuolustus oli vahva kapteeni Tomi Tuomisen johdolla. TPK iski pallonriistoista teräviin vastaiskuihin ja yksi tuottikin tulosta. GFT:n vastahyökkäyksessä TPK:n pelaaja oli jäänyt makaamaan kasvoja pidellen GFT:n 6. metrin alueelle, keskialueella geftin pelaajan nilkka vääntyi ja hän jäi poikittain parketille, futsalkokenut Tomi Tuominen otti pallon ja purjehti vapaasti 8. metriin, josta kärsällä pallo varmasti ja tarkasti verkon perukoille. Maalin syntyhetkellä oli tilanne 3vs.3, kun kaksi pelaajaa oli levynä parketilla. Näistä GFT-pelaajan matsi oli myös pelattu.

juonikkaasti maalille, josta GFT:n ottelun paras pelaaja Janne Rantala ohjasi vihreäkuulan nätisti rasiaan. Maajoukkuvahdin Marko Laaksosen säilykepurkki aukesi vain kerran, kun GFT:n Jani Modig syötti

Toinen jakso oli vielä selvemmin GFT:n hallintaa ja lisäosumia haettiinkin päättäväisemmin kuin ensimmäisellä jaksolla. Kerran kilahti tolppaan, mutta muuten laukaukset olivat aika laaduttomia ja lähtivät liian hitaasti. Johto- ja voittomaalin iskikin sitten TPK. GFT:n ykköskentän merkkauspeli uinahti ja Kai Lempinen pääsi tekopaikkaan, josta epäonnistunut veto hämäsi maalivahti Juha-Pekka Pantsun ja tilanteeksi siis 1-2. Turkulaisten 3-1 osuma oli myös hivenen onnekas, mutta taidokas, kun kantapääohjaus lurahti parista puikoista GFT-nuottaan. Lisäosumia ei nähty, koska GFT:n `ylivoimapeli` oli hyvin rakenneltua, mutta tehotonta. Maalinedustan maskimies sekä karapallojen pussittaja loisti poissaolollaan.
-PO-