Ainakin melkein. Muttajoo -kyllä siinä ruletti välillä pyöri mallikkaasti ja nättejä nyyttejä värkättiin. Varsinkin Lasse Lindin maalit Pekka Sihvolan ja Jukka Lottosen loistotarjoiluista olivat tyylikkäitä. Nyt vastustajan maalin edessä ei menty lukkoon, vaan osumat viimeisteltiin taidolla. Henrik Henrikssonin 3-1 -maalin jälkeen ottelun voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Kun toisen jakson alkuun sentteri Lumivaara teki kaksi epä-Tinkemäistä golazoa, niin ottelu ratkesi lopullisesti siihen. Kyllä Ilves yritti ja rakensi hyviä paikkoja ja varsinkin heidän kokenut kaartinsa oli alati vaarallinen. Maalivahti Matias Sarelius piti kuitenkin huolen, ettei Ilves tänään ns. pelitilannemaaleilla juhlinut. Sarelius on tällä hetkellä erittäin hyvässä torjuntavireessä ja hänen ohittamisensa on vaikeaa, vaikka pääsisi yrittämään karapalloistakin.

Takaiskut tulivat vaparista ja 10 m rangaistuspotkusta, jotka maaliin ampui pommittaja Mertanen. Ilves pääsi yrittämään peräti 3 kertaa kympin pisteeltä, kun GFT hölmöili pallonkarvaamisessa. Ensimmäinen pilkku tosin vihellettiin todella heppoisesti, koska kyseessä oli täysin 50-50 -pallontavoittelutilanne. Tosin, jostain muusta tilanteesta olisi voinut sitten taas virheen viheltää, joten loppusaldo oli täysin oikeudenmukainen. Jälleen kerran futsalpeli osoitti, että kun kohtuu tarkalla (ja hyvällä) linjalla viheltäneillä tuomareilla on selkärankaa pitää linjansa loppuun asti, niin katsojat saavat rutkasti enemmän viihdettä. Ottelu oli hyvä ja tapahtumarikas peli, vaikka ei noussut lähelle klassikko-tasoa. Numerot olivat GFT:lle yllättävän selkeät, kun muistaa murheellisen tilaston liigapeleissä Ilvestä vastaan: Liigassa ensimmäinen voitto ikinä -kotiottelussa. Lepuskin parketille oli ilo palata pelaamaan ja ehkä se näkyi GFT:n esityksessä. Irtonaista taistelua ja pelistä nauttimista, sekä futsalmaista hyvää sähinää oli aistittavissa lauantaihumpassa koko 40 minuuttia -uuh!
-PO-